K A N I A S T E R I T

e k a

m u s u t

k o t i

k u v e j a

l i n k

v i k a

I Wanna Extreme
> "Eetu"
> 02.03.2003
> kastroitu uros
> leijonanharjaskani
> keltamusta japanilainen
> suku tuntematon
> ostettu Helsingin Reporangasta

Eetu tarttui oikeastaan hieman puolivahingossa mukaani. Olin hinkunut kania jo pitkään, ja luvatkin olin jo saanut. Satuimme sitten käymään Helsingissä tätini luona ja pyynnöstäni kävimme samalla kiertelemässä hieman eläinkauppoja, vaikka tarkoitus ei ollut ostaa vielä mitään, kun ei häkkiäkään ollut vielä hankittu. Reporangassa kuitenkin ihastuin tuohon hunajanväriseen hurmuriin, ja pakkohan se oli sieltä mukaan ottaa. Toinen vaihtoehto oli musta jellonanaaras, mutta se oli varsin kookas ja levottomampi, että päädyin siihen toiseen. Enkä juuri ole katunut päätöstäni. Alku oli tietenkin varsin hankalaa, mutta nyt meille on kasvanut varsin vahva side.
Eetu on oikein mukava herra, joka nauttii rapsuttelusta ja ulkoilusta. Uteliaana se tutkii uusia paikkoja, eikä edes kissa pelota sitä. Ainakaan kovin paljoa. Edesmennyttä Vili-kissaakin se kävi varovaisesti nuuhkaisemassa, vaikka välillä pitikin loikkia hieman kauemmas turvaan. Perheemme Veeti-sheltti on sille tuttu kaveri, ja Veeti onkin lähinnä se joka pupuja pelkää. Eetun löytää usein makoilemasta kulki kyljessä morsiammensa Liinun kanssa monkumassa tältä hellää hoivanpitoa. Silittely saa jätkän aina ihan seitsemänsiin taivaisiin, ja silloin nökötetään silmät puolitangossa hiljaa paikallaan. Välillä nuollaan sormea kuin kiitokseksi, mutta pian pitäisi taas paijaamista jatkaa. Itse herra harvemmin on se hellijä, edes Liinulle. Mieluummin Eetu jököttää vain paikoillaan hellittävänä. Liinu vain sattuu olemaan se tempperamenttisempi persoona, tyttö tykkää välillä hieman alistaa Eetua ja tumputtaa tätä. Herra tuntuu sietävän sitä tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes pinna palaa ja silloin saa neiti kyytiä. Taitaa se Kuningas Eetu olla kuitenkin se herra talossaan, vaikka Liinu välillä yrittääkin pitää häkkiä hirmuvallassaan.

Lady Black Pearl
> "Liinu"
> 23-29.02.2004
> naaras
> risteytyskani
> scheck-musta
> suku tuntematon
> ostettu 07.04.2004 KeskusAkvaariosta

Liinun hankkiessani olin kipeä. -Ja poissa koulusta. Jostain syystä sain keploteltua itseni äipän mukaan kauppareissulle, ja koska olimme hankkimassa Eetulle kaveria, halusin käydä kierroksella eläinkaupassa. Ja siellähän se oli. Suloisin neiti mitä olen nähnyt. Yhdessä tan-värisen siskonsa kanssa. Liinu oli niin pieni että tyttö mahtui kämmenelle. Siis aivan vastustamaton. Nykyään musu onkin sitten jo Eetuakin isompi. Että sillai.
Alunperin Liinun nimi oli pitkään Hömppä, kunnes se sitten vakiintui Liinuksi. Toinen vaihtoehto olisi sitten muistaakseni ollut Viivi. Ei sekään olisi ollut hullumpi nimi. Eetun nimeä kun olin kaavaillut jo pitkään, niin herralle oli nimi oikeastaan jo valmiina.
Luonteeltaan Liinu on varsin erilainen kuin Eetu. Vaikka tempperamenttia löytyy, ja sitä ollaan aina niin pippurisia, on neiti oikeasti melko ujo ja arka. Ulkoillessa kuljetaan paljon varovaisemmin kuin Eetu, ja koirakin kierretään kaukaa. Omassa häkissä ollaan niin kukkoileva, mutta aulassa ulkoillessa mennään mielummin heti sohvalle turvaan. Sieltä kun ei hirviä koira pystykkään nappaamaan niin helposti. Lattialle uskalletaan tulla juoksemaan vasta kun on ihan hiljaista eikä porukkaa ole niin paljon.
Onhan Liinulla kuitenkin myös lempeä puolensa. Aina ei olla niin kova tyttö, vaan välillä myös kuherrellaan suloisesti Eetun kanssa, ja pidetään hyvää huolta ukosta. Pari kertaa olen katunut sitä, että jätkä on leikattu, sillä Liinu on muutaman kerran rakentanut kunnon pesän koppiin, ja vuorannut sen oikein heinillä ja rintakarvoillaan. Ihan hyvä äiskä neidistä olisi varmaan tullut.. Minullekkin tyttö joskus helläksi ryhtyy, ja lipsii hieman sormea. Varsin harvoin kylläkin. Ei Liinu silti niin hyvä kaveri minulle ole kuin Eetu, vaikka hyvin rakas onkin. Se on sellainen topakka pimu *naurua*, eikä asialle oikein mitään voi. Silittely ei ole sille niin makuun, mutta joskus on kiva kyyristyä viereen ja olla paijattavana. Mieluiten sitä kuitenkin ollaan ihan vain Eetun kanssa kahdestaan. Sellainen se meidän musta helmi onkin, ja saa ollakkin. Ei me kaikki olla samanlaisia.